Espoon päättäjät ovat huomanneet, että kaupungin logo on epäonnistunut hässäkkätunnus, joka ei aukea kaupunkilaisille. [HS 23.5.2012]
Kuntien ja kaupunkien virastoille on ykkösasia, että kuntalaiset tunnistavat helposti veromarkoilla tuotetun palvelun. Piilottamalla kunnallisia palveluja erilaisten logojen alle annetaan toiminnasta vaikeaselkoinen kuva. Hyvä palvelu riittää nostamaan olemassa olevan tunnuksen arvoa. Pahinta on, että virasto näyttä yritykseltä, vaikka on silti vaan virasto. Kansalainen voi erehtyä luulemaan, että virtaviivaisen ilmeen takana on virtaviivainen organisaatio ja tehokas toiminta, mutta kun ei ole, niin pettymys on sitä suurempi.
Espoo ei pidä tässä hämärtämisessä kärkipaikkaa, kyllä se on kotikaupunkini Helsinki Oiva-akatemioineen ja Staroineen. Tietysti on hyvä, että isossa organisaatiossa laitokset voivat kehittää toimintaansa itsenäisesti, mutta kun laitoksen visuaalista ilmettä aletaan fiilataa nuorekkaaseen ja dynaamiseen joukkoomme sopivaksi, ollaan tuhlaamassa aikaa ja rahaa turhuuteen.
Hyvä virasto näyttää virastolta ja sen ilmeen pitää kertoa heti, mihin isompaan organisaatioon se kuuluu. Jos nimi on pitkä, niin sitten se on. Kun kansalaiset ymmärtävät nimen, niin kyllä he keksivät sille arkilyhenteen. Sossu on hyvä esimerkki, mutta Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ei tulisi ottaa Sossua omaksi tunnukseksi. Se on lapsen lempinimi, ei muuta.
Kun virastolle tehdään uusi logo, niin hylätään ne kansalaiset, jotka ovat tottuneen tunnistamaan organisaation perinteisen ilmeen. Ja muulle kohderyhmälle ilmeen merkitys pitää joka tapauksessa opettaa. Loppuun ajateltuna hässäköiden teettäminen ei ole kovin tehokasta tai taloudellista puuhaa.
Kun viraston ei tarvitse miettiä, miltä se näyttä, niin porukka voi keskittyä miettimään, miten se voisi oikeasti palvella kuntalaisia ja nostaa nykyisen ilmeen arvoa ihan vaan vanhanaikaisesti tekemällä työnsä hyvin.
Tietysti logo tai ilme vanhenee, silloin sitä pitää tuoreistaa, mutta se on eri asia kuin tunnuksen heittäminen roskakoriin.
Kuntien ja kaupunkien vaakunat ovat päätäjille pyhiä, siksi rinnalle on synnytetty näitä tunnistamattomia hässäköitä. Vähän kun paneutuu heraldiikkaan, niin huomaa, että vaakunat eivät ole visuaalisesti kiveen hakattuja. Vaakunaselitys väreineen on kirjallinen, se, minkä ulkoasun vaakuna saa, riippuu ajasta ja ajan hengestä. Kunnallinen vaakunaperinne Suomessa on ollut vahvaa ja kansainvälisestikin arvostettua herladiikkaa. Suurin osa suomalaisista ymmärtää vaakunan nähdessään, että kyseessä on kunnallinen palvelu. Tämä on rahanarvoinen osa vaakunabrändiä ja sitä kannattaa käyttää hyväksi.
Tähän loppuun muutamia hienoja vaakunoita Wikipediasta. Nämä logot kertovat tarinansa ilman sen kummepia lisävisioita tai -arvoja.
Tuorein vaakuna (2010) on kuntaliitoksissa syntyneen Kalajoen kaupungin tunnus. Vaakuna on aiemmin ollut Himangan kunnan vaakuna.
Tuorein (2009) täysin uudelta pohjalta suunniteltu Raaseporin vaakuna aiheutti aikalailla polemiikkia, mutta ainakin se on hauska eikä mikään hässäkkätunnus.
Oma suosikkini on Multian vaakuna. Multialaiset voisivat brändätä ahkeruuden kunnalleen.
Miksi tuttu tunnus muutetaan tuntemattomaksi?
Jos sinulle heräsi ajatuksia tai kysymyksiä, lähetä minulle luottamuksella kommentti. Julkaisen viestisi, jos niin haluat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti