Kirjaa lukeva tyttö niemen kärjessä.

"Ritari tulee valkoisella kanootilla ja
vie neidon linnaansa.

Lämpöisenä kesäiltana iltalenkillä näen usein aurinkoisen niemen nokassa tytön tai nuoren naisen, joka istuu ja lukee. Tulee aina mieleen, että ele on toiveikas kutsu ritarin tulla valkoisella kanootilla ja viedä neito suuriin seikkailuihin. Joskus vielä menen ja kutsun.  

Kutsun neidon melontaretkelle, puen hänet pitkiin alushousuihin ja ruskovillaiseen pitkähihaiseen aluspaitaan. Sen päälle musta välikuivapuku ja suojaksi vielä tuulenpitävät goretex-housut ja -takki. Jalkaan neoprentossut, kutreille vahakyllästetty sydvest leukanarulla varmistettuna. Ja koko ihanuuden käärin vielä melontaliiveihin ja neopren-rukkasiin. 

Vien neitosen kesän kuivattamalle Vantaanjoelle ja annan hyttysten saada osansa tästä ihanuudesta. Neuvon puskapissan ja annan matkaan mukaan pätkän talouspaperia ja Savetin. Viritän tulet ja kaivan esiin makkarat ja pussikeiton. Jälkiruuaksi murukahvia ja pipari. 

Ensiretken jälkeen lupaan viedä hänet pitkälle retkelle erämaajoelle. Siellä neito kohtaa kanssani jylhän alkukantaisen luonnon hiljaisuuden, kyykkykakan ja kaipuun suihkuun.  

Herään. Haaveet ja todellisuus harvoin kohtaavat. Melonnassa tuskin koskaan. Melojat ovat tunnollisia ja asiansa hoitavia miehiä ja naisia. Moni on lähtenyt harrastuksen pariin romanttisin odotuksin, mutta melonta opettaa ainoastaan melomaan. Sielut harvoin kohtaavat, yleensä melottu matka on siihen liian lyhyt. Alle elämän pituinen.

 Kysymys: 
 Missä on melonnan romantiikka?  

 

Klikkaa tästä kirjoitukseen Nähty 15 sekunnissa.

Klikkaa tästä Offrd-blogihakemistoon

Jos sinulle heräsi ajatuksia tai kysymyksiä, lähetä minulle luottamuksella kommentti. Julkaisen viestisi, jos niin haluat.