"Koska joku kysyy kuitenkin."
Raitiovaunu on hiljainen liikkuja. Näkövammaiselle valkoinen keula ei luo kontrastia maisemassa, talvella ja hämärässä tosi huonosti. Valkoinen keula on kaikkea muuta kuin makuasia, se on vaara. Helsingissä liikkuu päivittäin tuhansia ihmisiä, joille kontrastit ja havaittavuus ovat kriittisiä.
Helsingin Kruununvuoren sillassa on ongelmallinen liikuntasauma. Silta, joka on tehty polkupyörille, ei ole tehty polkupyörille. Keskustelin ChatGTP:n kanssa tästä ja pyysin sitä piirtämään, mitä vaihtoehtoja on. Onhan niitä.
Mixnii? Index >>>
Passi — vapauden symboli vai valtion lupa olla olemassa?
Selasin Instagramia lankalauantain aamuna kahvikuppi kädessä, kun eteen ilmestyi kuva, joka pysäytti. Lattialle levitettynä, tarkasti järjesteltynä, loputon määrä Saksan passeja.
Teos on kaliningradilais-telavivlaisen taiteilijan Maxim Imanou Fadeev'n käsialaa, ja hän jakaa joka sunnuntai "postnationaalista taidetta" — taidetta, joka kyseenalaistaa kansallisvaltioiden logiikan.
Kuva on yksinkertainen. Ja juuri siksi se jää vaivaamaan.
Passit viittaavat maahanmuuttoon ja kansalaisuuden saamiseen. Taustalla on Angela Merkelin päätös pitää Saksan rajat avoimempina humanitäärisen kriisin aikana.
Teos symboloi humanitaarista vastuuta ja avointa yhteiskuntaa.
Samalla passit voidaan tulkita myös toisenlaisena “miljoonana”. Teos viittaa myös ihmisiin, jotka kokivat muutoksen uhkana. Osa tästä joukosta siirtyi tukemaan oikeistopopulistisia tai äärioikeistolaisia liikkeitä.
Passi on niin arkinen esine, ettei sitä yleensä ajattele. Se makaa laatikossa tai laukun pohjalla, ja sen olemassaoloa muistaa vasta kun sitä tarvitaan — tai kun sitä ei saa. Mutta massana, tuhansina identtisinä viininpunaisina kansina, se paljastaa jotain muuta: kuinka ihmiset on kategorisoitu, numeroitu, hyväksytty tai hylätty tuon pienen vihkosen perusteella.
Meillä suomalaisilla on yksi maailman arvostetuimmista passeista. Pääsemme lähes kaikkialle ilman viisumia. Se tuntuu itsestäänselvältä — mutta se ei ole sitä. Se on onni. Sattuma. Syntymäpaikka.
Fadeev'n teos ei moralisoi. Se vain näyttää. Ja se riittää herättämään kysymyksen: miksi se, mihin maahan sattuu syntyä, määrittelee niin paljon siitä, miten vapaasti voi liikkua tällä planeetalla?
Pieni epäkohta? Ehkä. Tai yksi suurimmista?
|
| Mixnii? |
Itsenäisyyspäivän sisäänkäynti näyttää tällä hetkellä lähinnä Säkylän konepajalta.
Toki moni jännittää jo tullessaan vastaanotolle, mutta olisi hienoa, jos jo taksista noustessa voisi tuntea olevansa tervetullut.
Maailmalta löytyy paljon hyviä esimerkkejä siitä, miten sisääntulo voi olla lämmin ja juhlava.
Rohkeutta vaan toivottaa vieraat tervetulleiksi myös ulkotiloissa.
Toinen tärkeä yksityiskohta on pyörätuoliramppi. Huolellinen matotus tekisi siitä siistin ja arvokkaan näköisen – ja estäisi maton rypistymisen pyörien alla.
Ramppi voisi alkaa jo Aleksanterinkadun suunnalta, jolloin nousu olisi loivempi ja juhlavampi.
Klikkaa kuvaa tai tätä linkkiä, niin pääset edelliseen tarinaan >>>
Näin kysyi ruotsalainen lehdistö Pariisin messuilla vuonna 1964, kun Timo Sarpanevan turkulaiselle vaatetustehdas Kestilälle freelancerina suunnittelema Juniper-miestenvaatekokoelma oli ilmestynyt.
Tulemme Riitan kanssa liki päiväseltään Turkuun. Riitalla on huomenna haastattelu Tukilinja-lehteen. Riitta huomaa, että taiteilija Hemuloordilla oli Turussa näyttely ja se on auki vielä puolisen tuntia. Sinne.
Hemuloordi on tuttu. Riitta on ostanut Hemuloordin teoksen 2019 Taideakatemian kevätnäyttelyn myyjäisistä. Nuorista taiteilijoista Hemuloordin katse erosi muista.
"Varför Paris, vi har ju Åbo?”
Tuo lause tulee monen Hemuloordin teoksen kohdalla mieleen. Onhan pläjäys. Pitkä CV ei ole ihan synkassa näyttelytilan kanssa. Yhdessä huoneessa olevan näyttelyn yleisilme on romula.
Ihan kuin vastavalmistunut taiteilija olisi kasannut ensimmäisen oman yksityisnäyttelyn. Taas kerran kaipaan kirjailijoiden tukena olevaa kustannustoimittajaa, joka olisi säätänyt näyttelyä katsojan sulateltavaksi kokonaisuudeksi.
Kun on 20 minuuttia aikaa kohdata Turun taidetarjonta "Varför Paris, vi har ju Åbo?” -teemalla, niin Hemuloordi vastaa huutoon täysillä. Kiitos siitä.
Majoitumme tietysti Kakolaan.
Pitkämatkalaisina emme jaksa kävellä kaupungille syömään, vaan hurautamme hissillä Kakolan ravintola Rubeniin. Onhan listalla tarjolla alkuun härkätartar.
Tarjoilija kysyy, haluammeko tilata myös pääruuan. "Katsotaan alku ensin ja jatketaan sitten."
Gin tonic karpaloilla on terveellinen ja hauska alku illalle.
Tartar on mykistävä. Ihan super ja tarkka Riitta sanoo, että ei ole jauhelihaa, vaan reilusti haarukalla kammattu. Paikallisen panimon olut maistui.
Rubenin keittiö tekee vaikutuksen. Bonuksena astiana konstailematon pyöreä kulho. Onneksi meille ei tarjota peltilautas-vankilaromantiikkaa.
Minä vaihdan etukäteen valitsemani lohikeiton päivän kalaan, kuhaan. Keittiö saa näyttää ja onnistuu lisää teemalla "Varför Paris, vi har ju Åbo?”
Riitta tilaa paneroidun porsaanleikkeen. Riitta maistaa heti, että leike on pyöräytetty pankojauhoissa.
Kokonaisuus on sekä maittava että niin runsas, että jälkiruuat jäävät meillä seuraavaan käyntiin.
Pyöreät lautaset pysyvät nöyrästi taka-alla ja ruoka saa loistaa. "Varför Paris, vi har ju Åbo?” -teemaa sadalla!
Rubenin ruoka ja palvelu on "Varför Paris, vi har ju Åbo?” -tasoa.
Ravintolatila on "Åbo". Tämä paikka ei ole ensitreffeille tai niille treffeille, jossa on tarkoitus kosia. Surkea valaistus, kolhot pöydät, kummalliset tuolit ja bonuksena pohjolan kylmyys. Miljöö on kaukana Pariisista. Harmi.
Tulemmeko toiste? Ehkä. Suosittelemmeko? Kyllä. Keittiö on reilusti "Varför Paris, vi har ju Åbo?”
"Varför Paris, vi har ju Åbo?”>>>
Kuvaa tai tätä tekstiä klikkaamalla pääset edellliseen Mixniihin >>>
 |
Meillä sattui tyypillinen kotitapaturma. Rouva kiipesi keittiötikkaille ja putosi.
Kun nyt samaan aikaan Messukeskuksessa on Habitare-messut, päätin mennä katsomaan minkälaisia nousevia ja laskevia keittiön yläkaappeja markkinoilta löytyy. Oletan, että Habitare on paras paikka nähdä yhdellä kertaa kattava valikoima näitä napin painalluksella toimivia keittiön kaappeja.
 |
| Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana Google -kuvissa. |
Pysähdyn tuloaulan ison opaskartan eteen. Olen kaatua, kun käännän päätäni pohjoisen sisäänkäynnin suuntaan.
Netistä löytyy sentään kartta oikein päin. Laitan tuohon vertailun vuoksi Vene-messujen kartan, jossa ei heti eksy.
Tarkoitukseni on katsella Habitaressa pienten keittiöiden kalusteratkaisuja. En ole Habitaren vakiasiakas. Habitare on latinaa ja se on suomeksi asua, asustaa, elää. Keittiö, olohuone, makuuhuone, sohvaryhmä, kattolamppu, astianpesukone, jääkaappi, hella, mieleni ja odotukseni liikkuvat asumisessa ja elämisessä.
Habitaren opaskartan sanat Talents, Choice, Materials, Naapurit ja Genelec eivät avaudu minunlaiselleni ensikertalaiselle. Lähden rullaporrasajelulle kohti pääkäytävää. Uskon, että jostain ovesta pilkottaa keittiö.
 |
| Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana Google -kuvissa. |
Ihmisvirta kuitenkin johdattaa minut kirpputorin oloiseen halliin. Täältä tuskin löytyy keittiön kaappeja, mutta täällä on kuhinaa.
 |
| Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana Google -kuvissa. |
 |
| Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana Google -kuvissa. |
TikTok -kauppaa
Ja tietysti osaston isäntä kertoo tarinan.
Edellisillä messuilla anttiikkiosastoilla kierteli kiinalaisia turisteja. Heillä oli kännykkä kädessä ja lähettivät suoraa kuvaa someen. Kiinan päässä heillä oli varmaan tuhansia seuraajia.
Tuotteen hinta peitettiin peukalolla ja sitten alettiin käydä kauppaa ja koittaa saada hinta mahdollisimman ylös. Kun kaupat syntyivät, tavara maksettiin suomalaiseen hintaan ja kiikutettiin hallin nurkassa olevaan käsivarastoon odottamaan kyytiä koti-Kiinaan.
Täällä jokaisessa tavarassa on hinta, josta sitten ostaja voi tehdä oman tarjouksen. Aina lopulta löytyy molempia osapuolia tyydyttävä hyvän kaupan hinta.
Mutta se keittiö
Iso halli, antiikkikauppiaiden mukaan Rikkaiden Halli. Siellä on varsinaista Habitarea, Talentsia, Choicea, Materialsia, Naapureita ja Genelecciä.
 |
| Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana Google -kuvissa. |
Tunnen itseni köyhäksi kävellessäni Rikkaiden Hallin käytäviä. Taidan näyttääkin köyhältä.
Seison pitkään ainoana ulkopuolisena keittiötavaroita esittelevän osaston keltaisella kokolaittamatolla. Esittelijät juttelevat keskenään ja selaavat kännyköitään. En ole heille olemassa.
Mainosmies minussa paheksuu: messuille tullaan töihin hakemaan uusia kohtaamisia. Pahinta mitä esittelijä osastolla voi tehdä, on a) istua tiskin takana piilossa, b) selata kännykkää, c) jutella toisen esittelijän kanssa, d) lähteä kahville ja jättää osasto tyhjäksi.
 |
| Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana Google -kuvissa. |
Nyt seison osastolla, jonka takaseinällä on keittiön kaappeja. Osasto on tyhjä, ei ketään. Ei katsojia eikä esittelijää.
Pöydällä on paksu luettelo, Parma by Power 2023. Selaan sitä ja odotan esittelijää. Sivulla 76 on Älykkäitä Ratkaisuita. Otan sivusta kuvan. Tämän lähemmäksi en päässyt unelmieni keittiötä. Jatkan harhailua.
 |
| Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana Google -kuvissa. |
Osun puhelinliittymäkauppiaiden osastoille.
Olen taloyhtiömme hallituksen puheenjohtaja ja olemme juuri hakemassa taloomme tehokkaampaa laajakaistayhteyttä.
Kysyn molemmista taloyhtiön laajakaistapäivityksestä tarjousta. Kumpikaan ei voi auttaa. Jos olisin yksityisasiakas, niin taivaan portit aukeaisivat, mutta "ei me päästä noihin yritysjuttuihin".
En ymmärrä, miksi kaksi isoa teleyritystä tulee messuille kohtaamaan mahdollisia asiakkaita, niin, että ollaan rajattu palvelu johonkin yhteen asiakasryhmään. Harmittaa meidän molempien puolesta.
 |
| Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana Google -kuvissa. |
Hauskoja oivalluksia. Esineitä, joita katselen hyvillä mielin. Ainoa piikki näissä näyttelykuvioissa on hervottoman pitkät esittelytekstit. Ei niitä kukaan jaksa lukea. Tässä vielä lukemattomuus on varmistettu laittamalla teksti niin pienellä, että ilman silmälaseja ei lukemisesta tule mitään.
Nämä ovat sen verran hauskoja, että suosittelen klikkaamaan linkkiä ja tutustumaan tarkemmin. Ja onnea palkituille!
Habitare-suunnittelukilpailu 2024 >>>
Keittiö ja laajakaista ratkesivat
Kotona menin nettiin. Lähetin tarjoukset laajakaistasta ja googlasin korkeussäädettävät yläkaapit. Löytyi saman tien vaikka kuinka monta vaihtoehtoa.
 |
| Klikkaa kuvaa, niin pääset myyjän sivulle >>> |
Kuvaa tai linkkiä klikkaamalla pääset seuraavaan juttuun
Väyläviraston ongelmanratkaisua
Hangontiellä, Vt 25.
Jos on riski auton jäädä junan alle, kun puomit ei toimi, niin laitetaan varoituskyltti.
Vastuu siirtyy Väylävirastolta autoilijalle. Rata vie Forcit Oy:n räjähdetehtaalle.
a)
Olisiko virasto voinut ihan oikeasti korjata varoituslaitoksen toimimaan?
b)
Olisiko varoituskilven voinut laittaa reilusti ennen tasoristeystä?
c)
Olisiko kilpeen voinut laittaa ihan suomeksi, että puomi on rikki?
Miten tuo kilpi lisää tasoristeyksen turvallisuutta?
 |
| Kuvaa klikkaamalla voit katsella sitä tarkemmin Google -kuvissa. |
Rakkaan Amandan ympärille pitää rakentaa juhlamekko! Sitä pitkin juhlijat voivat turvallisesti ja patsasta vahingoittamatta kiivetä antamaan Amandalle lakin tai vaikka vaan pusun?
Kun nokkelalta kansaltamme pannan kalteriden taa jotain rakasta, niin hallintoalamaiset alkavat heti miettiä, miten mennään kiellosta ohi.
Miksi ei saman tien tehdä sekä Mantalle että juhlijoille turvallista rakennetta? Kiivettävä teline jatkaa Manta-perinnettä. Jokainen Mantalla itsensä kastellut juhlija muistaa varmasti tapahtuman koko ikänsä ja sitä on hauska kertoa lapsenlapsille.
Hienoa, että Manta on meikattu uudelleen. Nyt vaan pitää antaa juhlijoiden nauttia siitä turvallisesti.
Maineenhallinnan kannalta kannattaa asiaa myös miettiä. Pohjolan kielteisin kaupunki tai turvallisen juhlinnan Helsinki?
Havis Amandan patsas suojataan jatkossa juhlijoilta 5,5 metriä korkealla järeällä teräs aidalla.
Voiko vaarallisempaa ratkaisua iloitteluporukalle keksiä?
Suunnittelutoimisto WSP:n havainnekuva Havis Amandan suojarakenteesta. WSP:n mukaan siihen saattaa tulla vielä pieniä muutoksia johtuen lähinnä tuotannollisista seikoista.
Kuva: Aaro Sariola, WSP, linkki Ylen uutiseen >>>
Synnytettiin seuraava hätäpaskapahvilaatikko, kun kansa valitti. Kuvasta ei ilmene, kuinka merileijonien suihkut pärskivät tai sitten ne jätetään huilimaan kuivin suin.
Kuva: Aaro Sariola, WSP, linkki Ylen uutiseen >>>
Mixi Havis Amandan suojausta ei voi ratkaista kansalaiset huomioiden?
