Sivut

maanantai 13. marraskuuta 2023

Helsingissä on viisitoistatuhatta näkymätöntä melojaa.



Helsingissä Seurasaaren vesillä meloo kolmen ison seuran porukkaa. Merimelojat ja Helsingin kanoottiklubi, molemmilla noin tuhat jäsentä ja Helsingin melojilla 500 jäsentä. Lisäksi tulevat vielä soutajat ja kirkkoveneet. 

Jos yksi harrastaja menee kesäaikana kerran viikossa vesille, tulee siitä 15 000 aikuisliikuntasuoritusta vuodessa.

Tämä on vain osatotuus. Me tosimelojat melomme Helsingin vesillä niin kauan kuin meri on auki. Toissavuonna pystyi melomaan vuoden ympäri. Itselläni tulee noin 70 melontakertaa vuodessa.

Ja tämä on vain Seurasaaren vesillä. Itä-Helsingissä on seuroja sielläkin, joten todellinen liikuntasuoritusten määrä on paljon suurempi.

Tähän aktiivisuuden määrään nähden Helsingin kaupunki suhtautuu melojiin nihkeästi. Seurojen kapasiteetti on jo vuosia ollut tapissa. 

Vajoissa ei ole tilaa lisätä kalustoa uusien jäsenten käyttöön. Kurssit täyttyvät keväällä parhaimmillaan tunneissa. Ihmiset haluavat aidosti päästä vesille ja siinä Helsingillä on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa.

Kahdella uusimmalla asuinalueella, Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa ei ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä vesille tai vesiltä pois. 

Kyse ei voi olla rahasta. Toivon, että melonta ei vaan ole tullut virkamiesten ja poliitikkojen mieleen. Meloja vilahtaa silloin tällöin maisemassa, mutta todellinen harrastajien määrä jää pimentoon.

Sairaanhoidon, koulujen ja liikenteen rinnalla tämä on pieni asia. Melonta ylläpitää terveyttä, yhteisöllisyyttä ja meloja on vesillä ollessa pois ruuhkauttamasta liikennettä.

Tämä on pieni asia, mutta sen vaikutukset ovat suuret. 

  Kysymys: 
 Miten Helsinki aikoo edistää vesiliikuntaa rannoillaan ? 

Klikkaa tästä kirjoitukseen Merellistä ympäristötaidetta.

Klikkaa tästä blogihakemistoon
Jos sinulle heräsi ajatuksia tai kysymyksiä, lähetä minulle luottamuksella kommentti. Julkaisen viestisi, jos niin haluat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti