Pieni vihkonen

 

Passi — vapauden symboli vai valtion lupa olla olemassa? 

Selasin Instagramia lankalauantain aamuna kahvikuppi kädessä, kun eteen ilmestyi kuva, joka pysäytti. Lattialle levitettynä, tarkasti järjesteltynä, loputon määrä Saksan passeja. 

Teos on kaliningradilais-telavivlaisen taiteilijan Maxim Imanou Fadeev'n käsialaa, ja hän jakaa joka sunnuntai "postnationaalista taidetta" — taidetta, joka kyseenalaistaa kansallisvaltioiden logiikan.

Kuva on yksinkertainen. Ja juuri siksi se jää vaivaamaan.

Passit viittaavat maahanmuuttoon ja kansalaisuuden saamiseen. Taustalla on Angela Merkelin päätös pitää Saksan rajat avoimempina humanitäärisen kriisin aikana.

Teos symboloi humanitaarista vastuuta ja avointa yhteiskuntaa.  

Samalla passit voidaan tulkita myös toisenlaisena “miljoonana”. Teos viittaa myös ihmisiin, jotka kokivat muutoksen uhkana. Osa tästä joukosta siirtyi tukemaan oikeistopopulistisia tai äärioikeistolaisia liikkeitä. 

Passi on niin arkinen esine, ettei sitä yleensä ajattele. Se makaa laatikossa tai laukun pohjalla, ja sen olemassaoloa muistaa vasta kun sitä tarvitaan — tai kun sitä ei saa. Mutta massana, tuhansina identtisinä viininpunaisina kansina, se paljastaa jotain muuta: kuinka ihmiset on kategorisoitu, numeroitu, hyväksytty tai hylätty tuon pienen vihkosen perusteella.

Meillä suomalaisilla on yksi maailman arvostetuimmista passeista. Pääsemme lähes kaikkialle ilman viisumia. Se tuntuu itsestäänselvältä — mutta se ei ole sitä. Se on onni. Sattuma. Syntymäpaikka.

Fadeev'n teos ei moralisoi. Se vain näyttää. Ja se riittää herättämään kysymyksen: miksi se, mihin maahan sattuu syntyä, määrittelee niin paljon siitä, miten vapaasti voi liikkua tällä planeetalla?

Pieni epäkohta? Ehkä. Tai yksi suurimmista?

Mixnii?